Aikanani hakeuduin Meriupseeriksi, koska halusin palvella sotalaivalla. Haasteita tarjosivat johtaminen, merenkulku ja sotatekniikka. Tekemäni valinnat osoittautuivat oikeiksi, saavutin kaiken ja ehkä enemmän kuin uskalsin odottaa.

 

Yksitoistavuotisen ohjusvenepalveluksen jälkeen tuli ajankohtaiseksi hakeutua sotakouluun jatko-opintoihin. Uskottavan uran luominen Puolustusvoimissa olisi minun kohdallani merkinnyt kolmen vuoden opiskelua. Tämän opiskelun jälkeiset tulevaisuudennäkymät olivat kuitenkin epäselvät, vaikkeivät epävarmat.

 

Mittautin osaamiseni teollisuuden työmarkkinoilla, asetin erilaisia perhelähtöisiä kysymyksiä vaakakuppiin ja niin kävi, että nykyisen työnantajani tarjoamat vaihtoehdot saivat kunniakkaasti hopeaa.

 

Sydämessäni olen edelleen meriupseeri, eivätkä upseeriuden arvot mihinkään katoa, varsinkin kun jatkaa samoja hommia pöydän toisella puolella.

 

En myöskään aio menettää toista perhettä työni takia. Onkin hyvä palauttaa mieleen elämän ”toiminnallisten” tekijöiden tärkeysjärjestys, nimittäin perhe, työ ja oma vapaa-aika.

 

Paljon tuli tehtyä kesän aikana. Savun hälvettyä on ehkä taas aikaa päivittää menneitäkin tapahtumia tähän mediaan, jos niistä on jotakin opittavaa tulevaa varten.