Oma alus on merisotilaalle ylpeyden aihe. Oman aluksen suorituskyvyn eteen jokainen on valmis ponnistelemaan, jopa enemmän kuin työnantaja odottaisi. Tavoitteena on aluksella vallitsevan hyvän yhteishengen siivittämänä tehdä omasta laivasta ”vähän parempi kuin naapurilaiva”. Tässä ajatusmallissa on jokaiselle päällikölle ja hänen alaiselleen johtajalle selkeä tavoite.

 

Merivoimien alukset ovat verraten pieniä. Meillä palvelee aluksilla suhteellisen korkeasti koulutettu, palkattu henkilökunta. Varusmiehille, jotka palvelevat laivalla puolesta vuodesta reiluun yhdeksään kuukauteen, on tarjolla  tarkoin rajattuja tehtäviä: esimerkiksi ohjusveneellä palvelee kerrallaan vain kuusi - seitsemän varusmiestä. Tällainen henkilöstörakenne tukee yhteen hiileen puhaltamisen ajatusmallia.

 

Kun aluksen henkilöstö pidetään yhdessä useita vuosia, niin merellä kuin satamassa, jokainen oppii ymmärtämään oman työpanoksensa merkityksen myös aluksen kunnossapidon kannalta: välttämättömien määräaikaishuoltojen lisäksi tehtävät huolto- ja korjaustoimet parantavat oman aluksen kuntoa ja suorituskykyä, ja viestivät samalla sen miehistön ammattiylpeyttä. Kysymys on vahvasta sitoutumisesta, jota en ole parhaimmassa muodossaan nähnyt missään muualla.

 

”Laivamiehillä” on mahdollisuus kokea työssään enemmän kuin tavanomaisilla, työssäkäyvillä ihmisillä. Laivapalvelus on kuin seikkailu, johon pääsee arkea pakoon. Työyhteisö on etenkin nuorille, vielä poikamiehille, kuin perhe - varsinkin kun ollaan merellä yli kolmannes vuodesta. Heissä on monen ikäisiä, mutta kaikkia yhdistää oma laiva ja siitä huolehtimisesta syntyvä ammattiylpeys.

 

Nykyinen, erittäin kustannustehokas toiminnan ja talouden suunnittelu yrittää kuitenkin lyödä korville yllä esitettyä ihannetta: Jokainen meripalveluspäivä on tarkoin suunniteltu tunnin tarkkuudella. Alukset purjehtivat vain osallistuessaan harjoituksiin tai suorittaessaan muita käskettyjä tehtäviä. Henkilökuntaa ei ole tulostavoitteisiin nähden tarpeeksi. Pääasialliseksi toimintamalliksi on käytännön sanelemista syistä muodostunut lainamiesten käyttö, siis naapurialukselta otetaan lainaan henkilöstöä, kun omia ei ole täyttämään kaikkia tehtäviä. Tämä tarkoittaa kärjistettynä sitä, että lainassa ollessa ei työntekijää kiinnosta tehdä kuin vähin mahdollinen, meneehän työpanos naapurilaivan hyväksi. Lisäksi tämä lainamiehenä vietetty aika on pois oman aluksen kunnossapitoon varatusta ajasta.

 

Enää ei ole aikaa pitää koko henkilöstön voimin kunnossapitotalkoita keskellä kesäistä purjehdusviikkoa tai harjoitella aluksen taisteluun liittyviä toimia päiväkaupalla ankkurissa, puhelimien ja sähköpostin ulottumattomissa. Ollaan kuitenkin näennäisesti äärimmäisen tehokkaita, mutta kuinka kauan? Henkilöstö palaa loppuun, alukset voisivat olla paremmassakin kunnossa eikä enää koeta samaa yhteisöllisyyttä.

 

Esimiesten on tunnettava vastuunsa tässä asiassa: laivamiehet on nuoresta pitäen opetettava osaksi tätä kulttuuria. Kaikkien on ymmärrettävä tavoitetila ja sen merkitys, vallitsevista ristiriitaisuuksista huolimatta. Henkilöstön hyvinvoinnista on niin ikään pidettävä huolta,  kaikin käyettävissä olevin keinoin.