 |
|
:: Sukellusmatka Nizzaan: Lokakuu 2006 Ari Kylmä
Majoitus oli poikkeuksellisesti keskikaupungilla Intermarchetin vieressä, rantakämpän sijaan. CIPA ja vesiurheilukeskus oli kokenut positiivisen uudistuksen. Rakennus oli tehty kaarevaksi rannan mukaan. Tiloissa oli 4 suihkua, WC, pukeutumistilat ja naisille omat tilat. Parasta oli kun saimme jättää varusteemme varastotilaan, eikä niitä tarvinnut kantaa märkinä kämpille, jossa niitä ei olisi saanutkaan kuivaksi tilan puutteen takia. Cedric oli enimmäkseen kuskina, Francois vain parikertaa. Viikolla ei ollut muita sukeltajia kuin me joten saatiin yksityispalvelua. Veden lämpö oli 21?C. Pohjalevyn asettelu tuottaa oman ongelmansa tällaisessa porukassa, jossa osa sukeltaa n. 50 metriä freetä ja itse lämmittelen samalla köydellä 25 metrisiä. Näistä yksi lipsahtikin sitten 37 metriin! Homman teki vaikeammaksi vielä sekin että Francois määräsi turvallisuuteen liittyen lineyardin heikolta kumivyöltä ranteeseen, jolloin ongelmatilanteessa ylösvetäminen veneeseen olisi hydrodynaamisempaa ilman counterweightiä. Tällaisella virityksellä ei sitten vedetäkään enää pitkiä nautinnollisia vetoja ylöspäin vaan pientä nykimistä josta rentous katoaa. Vastapainojärjestelmää käytettäessä kangasvyö siis kiinnitetään vyötärölle kumivyön lisäksi, johon lineyard tulee kiinni. Lineyard rakennelmia näkyi myös erilaisia. Olisikohan aika standardoida se ennen kuin sattuu mitään pahempaa? Loic koeponnisti leikillään yhden paikallisten tekemän pinnalla ja se repesi ompeleistaan! Me kaikki ei olla kuitenkaan kädentaitojen ammattilaisia! Keskiviikkona oli huono keli merellä ja sukelluksista ei tullut juuri mitään kireän aikataulunkin puolesta, ole siinä sitten rento huippusuorituksessa!
Vuokrasimme välipäivänä auton loppuviikoksi Antsan ja Karolin ajaessa vuoristoon kiharaisia teitä pitkin itse keskittyen matkapahoinvointiin.
Vakio hallikutsu napsahti torstaille, Karol saatiin houkuteltua käytännön opetustoimintaan. Antsan kanssa katseltiin toimintaa ja otin itsekin yhden DNF-sukeltelijan kuuntelemaan kaulapainosta ja monotekniikasta. Antsa ja Karol löysivät omat aiemmat maksimisyvyytensä konstassa. Freetä taisivat treenata enemmän kuin yleensä?
Perjantaina oli oma ennätysyritys freessä. Venyttelyt kämpillä ja lämppärit vedessä meni ok. joten köysi 40 metriin. Kahdeksan pakkausta alle, silmät kiinni meni n. 37m jossa kuikuilin missä ollaan (virhe ehkä tämäkin), pleitiltä käännös ylöspäin. Ei nyt niin rentoakaan muttei nyt paniikissakaan tultu ylös jossa Cedric jo tutkailikin kokemuksella kasvojani 15 metrissä. Pintaprotokolla meni OK. Tavoite tuli täytettyä ja lopun aikaa olin turvasukeltajana, kunnes huomasin ysköksessä verta ja jätin viikon sukeltelut siihen. Hallikausi osaltani alkoi nyt.
Kysyessäni Loicilta hakusessa olleesta sukelluksen rentoudesta, niin hän neuvoi tekemään paljon toistoja ja olemaan paljon vedessä sekä kysymään itseltä miksi sukellat! Jos fysiikka ja psyyke eivät ole tasapainossa ennen sukellusta, rentoutta ei tule löytymään. So, why you dive? Tässä miettimistä talvi-illoiksi. Terveisin Ari |
|
|
|
Tartuin Antero Joen ilmoitukseen lähdöstä tuttuun Nizzaan vapaasukeltamaan, mukaan lähti vielä Viron toivo vapaasukellukseen Karol Kovanen. Ryhmä oli siis pienempi kuin yleensä. Antzalla ja Karolilla reissun syy oli MM-kisakunnon hakeminen Egyptiin. Itsellä tavoitteena oli saada Free immersion 40 metriin. Taustalla oli hyvät kokemukset kevään sukelluksista Nizzassa. 
