:: Ekaa kertaa SM-kisoissa

20.4.2006 Markku Anttila

Kerron tässä omalta kantiltani miltä tuntui valmistautua ja osallistua vapaasukelluksen halli-SM-kisoihin Tampereella. Nämä olivat siis ekat SM-kisani ja toiset kisat yleensäkin. Osallistuin taannoin Kirkkonummella DYN suorituksella ja päädyin Timon syliin Kimmon lausuessa toistuvasti "HENGITÄ MARKKU, HENGITÄ...". Tästä eräs sunkenlogsilainen merenneitomme olikin kateellinen. Siis tuosta syli-osuudesta :)

Kerron siis tässä miten itse koin kisat enkä sivua niinkään muiden suorituksia koska niistä löytyy erinomaiset artikkelit mm. FTDF saitilta ja Kallen Treenisivulta. Ohessa kisalinkit valokuviin, tuloksiin jne.

Osallistuminen

Kynnys kisoihin osallistumisesta oli minulle korkea, itseasiassa en aikonut osallistua ollenkaan koska omat tulokseni eivät ole olleet kovin korkeata luokkaa mutta hyvällä kannustuksella (kiitos Laura, Johanna, Simo ja Kalle) viimeisenä ilmoittautumispäivänä punnersin päätöksen osallistua ja otin sitten yhteyttä Nääsvillen suuntaan. Ideana oli siis osallistua hyvään meininkiin vähän-niin-kuin-turistina kuitenkin hyvin valmistautuen tavoitteena varmat ja hyväksytyt suoritukset. Päätin osallistua dynaan ja DNF:ään, staticin sai hoitaa Teemu! Halusin sukeltaa ja pääsin sukeltamaan ekana jotta pääsisin nauttimaan oma suoritus takana muiden sukelluksista puhumattakaan mahdollisista suomenennätyksistä!

Tärkeä osa ilmoittautumismotivaatiota tuli siitä että koen vapaasukellusporukat todella mukavaksi ja fiksuksi porukaksi ja vapaasukellustapahtumat ovat olleet aina hyviä kokemuksia. Lisäksi kuulin että kisan jälkeen bileet ja arvasin että niistä tulee hyvät. Kisoihin mars! :D

Valmistautuminen

Myöhään ilmoittautuneena valmistautumisaikaa jäi vähän mutta käytin sen mahdollisimman hyvin. Tampereelta sain mm. sähköpostitse neuvoja. Roope oli heti täysillä mukana ja aloitti johdonmukaisen valmentamisen. Kiitos Roope! Viikonloppuna enimmäkseen dynaa ja viikolla DNF:ää. Korjattiin suurimpia vikoja muttei koskettu enemmän aikaa vaativiin puutteisiin, syksyllä sitten! Eräs oikein hyödyllinen harjoitus oli sopia jo muutamaa päivää ennen viikonlopun treenipäivää startti lähtölaskennalla tiettyyn kellonaikaan, tämä simuloi varsin hyvin kisastarttia ja -jännitystä.

Pintaprotokollia harjoiteltiin molempiin päätyihin ja köysiin. Oli syytäkin harjoitella koska varsinkaan köyteen tulo ei aluksi sujunut ollenkaan, Solinassa tulee siis lopeteltua päätyyn! Köyteentuloa pitää sitten muistaa harjoitella myös kisa-altaassa koska köydet ovat kumminkin eri kireydellä. Muutenkin protokolla unohtui helposti, piti alkaa pulista heti. Pintaprotokollat on hyvä iskostaa mieleen ihan helpoillakin sukelluksilla jotta homma menee selkärankaan eikä unohdu sitten vaativamman suorituksen jälkeen. Sujuu sitten kisassa ja treeneissä tietty kaverit näkee selkeästi onko sukeltaja kunnossa.

Roope myös muistutti että kannattaa katsoa tarkkaan jo kisa-altaan reunalla kävellen altaan yksityiskohdat: Syvyydet ja syvyyden vaihtelut, reunat, köydet, päätymerkit ynnä päätykahvat.

DNF:ää kelpaa harjoitella Paimion Solinassa kun on SE-mies hyvillä valmennuskyvyillä vieressä. Siinä sitten harjoiteltiin ihan starttilähtölaskennalla oikea-aikaisesta sisäänhengityksestä lähtien miten jalat asetetaan altaan reunaan ponnistusvaihetta valmistellessa, nuolimaisemaan asentoon siirtymistä, ponnistusta oikea voimankäyttöä hakien (voimaa, mutta ei liikaa voimaa) ja mahdollisimman hyvää liukua hakien "ilmaisten" metrien lukemat maskin linsseissä :) Jalkapotkuilla alkoi viimein tapahtua ainakin jonkinmoista etenemistä ja haettiin tärkeää sykäysmäistä jalkapotku/kädet-ja-vartalo-nuoleksi oikea-aikaisuutta, balanssia ja sukellusasentoa. Editystä tapahtui ja paljon korjattavaa jäi ensi talvelle mutta kaikkein parasta oli se että DNF alkoin tuntui yhä kiinnostavammalta ja mukavammalta vapaasukellustavalta — luomusukellusta melkein syntymäasussa :)

Dyna delfarityyliin on mulla aivan vaiheessa. Kyllästyin viimevuonna sterkkapotkuun ja muiden hienoa monolla sukeltamista katsellessa kaipasin itsekin samaan joukkoon mutta viime kesänä homma ei oikein luonnistunut, senverran sukelluskavereita nauratti sätkyilyni merenpohjan tai kaakelien vaihtumatta. ZOAH_24H:ssa harjoittelin jo niillä Nike-Aku Ankka räpskillä delfarityyliin ja nyt delfiinipotkin C4 hiilikuitusterkoilla kun niillä saa niin kovin mukavan ja pehmeän sukelluksen. Syksyllä aion siis aloittaa oikealla monolla sukeltamista mutta näihin kisoihin päätin mennä tällä "keskeneräisellä" hassulla sterkka-delfari-tyylillä.

Lämppärit

Omat treenienkkani olen saanut aina sekalaisen tunnin-pari sukeltelun jälkeen enkä ole koskaan opetellut minkäänlaista lämppärivalmistautumista. Johannalta kysyin ja sain hyvät ja itsellenikin hyviksi osoittautuneet lämppärineuvot. Aloin siis tekemään valmistautumiset suunnilleen näin. DYN: 35-45 min ennen altaaseen, aluksi muutama helppo 25m, jokunen 50m ja lopuksi oikein hyvältä tuntuva 25 metrinen/metriset. Sitten 5 min keskittynyttä hengittämistä mieli tyhjentäen. DNF:ään valmistauduin samaan tapaan soveltaen tilanteen mukaan vähän lyhemmillä matkoilla koska DNF:ssä en pääse vielä kovinkaan pitkälle. Ideana oli siis saada hyvät fiilikset lähtöön kroppaa rasittamatta. Huomasin että kun tein jokaisen 25 metrisenkin lämppärisukelluksen mahdollisimman laadukkaasti ilman hutilointeja mahdollisimman hyvää tyyliä, rentoutta ja keskittymistä hakien, varsinainen suoritus sujui silloin hyvin — tuntui hyvältä ja kauniilta.

Neuvot & vinkit

Vapaasukellus on sitten hassu laji. Itse sukeltaminen on päällisin puolin fyysistä tekemistä mutta ainakin mulla iso osa kehittymistä tapahtuu ihan ajatellen kuivalla maalla muiden puhumisia ja neuvoja muistellen ja oivalluksia tehden. Lahden leiriltä mulle jäi erityisesti mieleen Simon piirtämä LÄMPPÄRI-MUKAVUUS-TAISTELUALUE -kaavio josta tajusin että olen mukavuusaluesukeltaja joka lopettaa suorituksen yleensä kun saapuu taistelualueen reunalle. Olenhan tämän tiennyt mutta Lahden leirin jälkeen eka kertaa kiinnostuin kokeilemaan ja kokemaan taistelualuetta mielenkiintoisena haasteena. Tulokset parantuivat välittömästi pelkästään tästä oivalluksesta.

Hyvästä opiskelumotivaatiosta johtuen kaikenlaisia vanhoja ja uusia neuvoja alkoi palapelimaisesti järjestyä päähän. Yksi hyvä neuvo kuitenkin oli että itse pitää kuitenkin päättää mitä valitsee ja mikä sopii itselle.

Taktiikka

Omat enkat ennen kisaa olivat DYN 104m (ei tiukka) ja DNF 68m (pää oli jo pöllyssä pintaan tullessa mutta ihan hallittu suoritus). Ennen kisaa tehdyt sataset olivat kyllä aika erikoisia, käytin sataseen jopa yli 2min. Lisäksi sukellan siis niillä C4 hiilikuitusterkoilla delfarityyliin koska olen päättänyt tälleen rauhalliseti edetä viime talven Nike-Aku-Ankka-delfari-harjoittelusta ja tämän kevään C4-delfaristerkkatyylistä vasta ensi talvena oikeaan monoräpskäsukeltamiseen. Tein treeneissä esim. 75m static tyyliin ja pallenykäisyt saattoivat alkaa vasta 75m jälkeen ja siitä sitten vähän nopsempaa tai vauhdikkaammin satasen päätyyn. Videota (Videoblog linkki) katsellessa meinas tulla epäuskoa, tyyli tosi ruma ja hirvittävän hidas mutta noudatin neuvoa että vähän ennen kisaa ei tehdä isoja muutoksia, katson sitten kisan jälkeen homman uusiksi. Dynaa pidin päämatkana ja aloin vähän ennen kisaa tuntemaan että 125m voisi olla ihan mahdollinen tänä keväänä ja ehkä kisassakin. Koska arvasin että mulle tulee kisajännitystä mutta en osaisi arvata sen määrää en osannut päättää mitään max tai tavoitematkaa dynalle. Dynassa mulla matkat tuntuu vaihtelevan varsin paljon ennen lähtöä saavutetun rentouden mukaan. Ilmeisesti olen vielä niin kehityskaaren alussa. Ajattelin että satanen olis kumminkin kiva mennä ja päätin että päätän sitten suorituksen aikana mitä teen kun en osaa yhtään ennustaa oloa hetkellä TOP.

DNF tuntui taas ihan toisenlaiselta: Treeneissä osoittautui että paras tyyli mulle oli edetä mahdollisimma hyvällä, Roopen opettamalla tekniikalla alusta loppuun ja lisäksi koko ajan sama vauhti säilyttäen. Siis ei tarvinnut kuin keskittyä hyvään tekniikkaan ja uida niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Yksinkertaista!

Ennen kisaa

Kaksi päivää ennen kisaa en tehnyt mitään urheilua, lepäilin vain ja en oikein osannut tarttua muihinkaan puuhiin — kisat olivat mielessä. Yhden oivalluksen tein: Jo pelkkä kisoihin ilmoittautuminen ja niihin valmistautuminen oli heti parantanut minua sukeltajana ja tuloksiani. Ilmeisesti sopiva ripaus tavoitteellisuutta hupisukeltajallekin on hyväksi ja lisää harrastuksen mielekkyyttä!

Kisat

Tampereen Kalevan uimahalliin saavuttua ekaksi ilmoittauduttiin ja naytettiin paperit (lekurintodistus ja vakuutus) ja sen jälkeen oli vuorossa Kuopion yliopiston apnea tutkimusesittely (erittäin perusteellisen oloinen tutkimus ja tulee antamaan varmaan hyvää tietoa vapaasukellukselle yleensä ja tutkimukseen osallistuville itselleen) sekä kilpailijoiden briiffaus tuomareiden taholta.

Sitten valmistautumaan.

Aluksi oli siis static ja pääsin avustamaan Teemua. Teemu teki erittäin varman 5min 24sek rutiinisuorituksen viikinkinä saaden respektiä kumipukuäijiltä.

Olin sekä dynan että DNF:n eka lähtijä. Lämppäreiden alettua vielä jokunen uimari risteili lämppäriradoilla mutta sitten pääsi rauhassa keskittymään omaan valmistautumiseen. Huomasin että sydän tykytti tasaiseen kohtuullisen korkeaan tahtiin koko ajan rauhoittumatta eli siis jännitystä oli enkä saanut sitä ollenkaan pois. Muistin neuvot että pitää vaan tehdä lämppärit kuten treeneissäkin. Aloin hakemaan rentoutta ja sopivaa kisavauhtia koska tajusin että sydämensykkeeni ei taida sopia treeneissä tehtyihin erittäin hitaisiin satasiin joissa käytin jopa yli 2min satasen matkaan. Hain pikkaisen nopeamman mutta hyvältä tuntuvan sukellustyylin kohdalleen lämppärien aikana. Lämppäriohjelmaan tukeutuen kisajännitys pysyi kuitenkin taka-alalla ja muistin myös erään neuvon että kun tekee vaan mitä treeneissäkin, jännityksestä huolimatta sukellus menee kuten pitääkin. Näin muuten kävikin.

Aika kului ja oli aika keskittyä kisaradan päädyssä suoritukseen. Sydän hakkasi edelleen mutta tunsin kuitekin oloni suhteellisen rauhalliseksi ja kun TOP lähestyi aloin täyttämään kehkojani. Täyttö oli helppo ajoittaa koska en vieläkään ole opetellut pakkaamista. Vielä kuiskasin ajatuksissani jälleen pään painuessa veden alle että "Kauniisti, Markku, kauniisti" ja niin suoritus oli alkanut. Itse suorituksen tuntemukset saattavat valehdella koska en ole nähnyt mitään videota suorituksesta eikä suoritusta kellotettu. Tuntemukseni oli että menin jonkinverran nopsempaan kuten suunnittelin mutta oikein rennon hyvältä tuntuvaa vauhtia 50 metrin päätyä kohden. Palleanykäisyt alkoivat ilmeisesti kisajännityksestä johtuen aiemmin kuin treeneissä joten taisin heti 50m käännöksen jälkeen miettiä että taidan jättää suorituksen 100 metriin, siellähän odotti helppo pääty-ylösnousu. Näin teinkin, nopeutin matkantekoa pikkuhiljaa päätyä kohden. Sukellus ei ollut huiman pitkä mutta sain valkoisen kortin hyvin pintaan tullen ja sukellus oli tuntunut oikein hyvältä.

DNF lämmpärit tein samaan tyyliin mutta lyhyemmällä ajalla jottei tulisi kylmä. Jännitystä oli muttei niin paljon kuin eka suorituksessa. Ilmeisesti sitä jännitystä ei riitä kaikkiin suorituksiin, Kalle asiasta kisan alussa vitsailikin. Ehkä olis voinut vetää jonkin helpohkon static kisasuorituksen alkuun vähänniinkuin osana lämppäriä? Kisa-altaan 25 metrin kohdalla oleva pudotus neljään metriin ei haitannut yhtään hyvän narusysteemin takia, senkun sukelsi narua pitkin. Syvä osuus tuntuu enemmänkin psykologisesti kun kaakelit eivät vaihdukaan niin nopsaan kuin läheltä tuijotellessa mutta senkun ui ja luottaa että etenee samaa vauhtia kuin matalassakin ja tässä lajissahan mun taktiikka oli vaan uida samaa vauhtia koko ajan sukellus kasassa pitäen. Tulin 50m päätyyn, olo oli hyvä ja tein päätypotkun kun kerran uimahousujen kuminauhakin oli muistettu solmia tällä kertaa ja jatkoin matkaa jonkinverran. Ilmeisesti matkanteko riitti kun tulin pintaan 59m kohdalla. Köyteen tulo sujui hyvin kun sitä oli lämppäreissäkin harjoitellut ja olo oli pirteä. Siinä sitä sitten virnuiltiin Teppo-tuomarin kanssa jälleen tuomiota odotellessa. Ehkä olis voinut mennä vähän matkaa vielä mutta näin tuli molemmista lajeista selkeästi valkoinen kortti. Ensi kerralla sitten pidemmälle.

Teemun kanssa juteltiin että saatiin mitä haettiinkin eli valkoiset kortit hyvillä ja selkeillä suorituksilla saaden positiiviset kisasuoritukset. Viimein.

Afterfreedive

Kun Simo ja Venla lupas kerran majoituksen niin kamojen asunnolle ja terävien (valkoinen kk takana!) heiton jälkeen siirryttiin Tampereen keskustaan Old Bricks Inn pubiin jossa pidettiin oikein hyvät bileet. Nyt ehti jutella perusteellisemmin vapaasukeltajien kanssa kaikenmoista ja pitää hauskaa. Eerolta ja Kallelta saatiin hyvät lupaukset vuodelle 2007: 200m DYN tai 100m DNF nakuna :) Ehti myös jutella ens kesän konstaharjoittelusta sun muusta. Agata hieroi kisaporukan kisajännityksen hartoista tyystin pois! Ennen nukkumaan menoa käytiin Simon ja Venlan kanssa ensin mäkkärin kautta ja ihmeteltyäni miksi vapaasukeltajat ovat niin mukavaa porukkaa, todettiin että apnea lamaannuttaa varmaan ensin aivojen ilkeyslohkon (tässä kiltimpi sana) ja alkaa vasta sen jälkeen vaikuttamaan kognitiivisiin toimintoihin... :)

Sunken Logsin sähköpostilistalta saamieni tietojen mukaan eräs merenneitomme haluaaa ehdottomasti enkkayrityksen videokuvaajaksi

Kisojen jälkeen

Hyvä fiilis ja ihan täpinöissä vieläkin! Viime keväänä tähän aikaan odotin jo malttamattomana avovesikautta ja Nizzan reissua kuten nytkin mutta erona on se että viime vuonna olin jo lopen kyllästynyt katsomaan kaakeleita ja odotin avoveteen pääsyä kuin akvaariokala vapautta. Nytkin kaipaan tulevan kesän syvyyssukelluksia mutta samaan aikaan mielessä on mitä kaikkea haluan oppia ensi syksystä alkaen ihan akvaariokalana siinä kaakelialtaassa.

Kisoihin? Plussaa ja...

Kun menee itsekin kisa-altaaseen puljaamaan osaa vieläkin paremmin arvostaa ja jännätä muiden suoritukset — oli hieno nähdä mm. Susannan huikeat venymiset ja kuulla tuoreeltaan sukeltajien fiilikset suoritusten jälkeen. Vapaasukellusporukka on todella mukavaa ja kannustavaa, kisoissakin on hyvä ja leppoisa tunnelma. Myös kisoissa tai juuri kisoissa voi oppia jotain aivan uutta, voi tutustua muusuomalaisiin vapaasukeltajiin ja löytyä vaikka uusia harjoittelupaikkoja, -aikoja ja -kavereita. Kisoissa tiivistyy koko vapaasukelluksen kirjo lyhyeen hetkeen.

Kisoihin oli siis hienoa osallistua, opin uutta, tapasin mukavia ihmisiä ja viihdyin todella hyvin. Varmaan tulen seuraaviinkin. Eli plussaa & plussaa. Suosittelen!

—

Kiitokset "päävalmentaja" Roopelle, Johannalle lämppärineuvoista ja kisatsemppauksesta, Nääsvillen Simolle ja Kallelle hyvistä neuvoista, kannustuksesta ja dynaopetuksesta, Lauralle oikeasta kisaosallistumisasenteesta ja kaikille vapaasukeltajille hyvästä meiningistä :)

Terveisin Mare

:: LINKIT

 • FDTF kilpailukutsu
 • FDTF kisainfo
 • FDTF SM 2006 juttu
 • FDTF SM tulokset

 • Kisakuvia
 • Agatan kuvat
 • Kallen blogaus 17.4.

:: KISAVIDEOITA

 • STATIC rata 2