Teksti: Simo Kurra
Tällaisen reissun järjestämiseen liittyy muutamia avoimia kysymyksiä, joihin toivoimme saavamme vastauksen. Ensinnäkin turvallisuus. Kuinka järjestää sukellustapahtuma, jossa toistakymmentä sukeltajaa sukeltaa tiuhaan tahtiin ylös alas siten, että se olisi paitsi turvallista, myös hauskaa sukeltajille? Kuinka sovittaa vapaasukeltajat perinteiseen laitesukellusreissun malliin sukellusvanhimpineen? Toinen mielestäni tärkeä kysymys oli kuinka tällainen reissu järjestettäisiin siten, että vapaasukeltajat haluaisivat sille osallistua, kokisivat saaneensa rahoilleen vastinetta ja tulisivat vieläpä uudestaankin? Miten kohteet pitäisi valita, minkälaisia sukellusten tulisi olla jne. Yksi vapaasukelluksen suurimpia viehätyksiähän on tavaran vähyys. Puhtaimmillaan voin lähteä sukellusreissulle vaikka polkupyörällä, ja mukanani on kaikki olennainen. Suurehkolla laivalla reissaaminen otolliselle kohteelle on ymmärrettävästi laitesukeltajalle hyvin arvokas palvelu. Koko toistasataa kiloa painava arsenaali on kokoajan käden ulottuvilla, vaikka kohdetta vaihdetaan nopeastikin. Kuinka myydä vapaasukeltajalle 120e:n reissu, joka saattaa hyvinkin olla puolet hänen koko varustearsenaalinsa arvosta? Näihin asioihin toivoin löytäväni lisää selvyyttä. Olisi tietysti ollut fiksua miettiä ja palaveerata näitä etukäteen, mutta niinhän siinä sitten kävi kuin aina ennenkin, että äkkiä vain huomasi reissuviikonlopun olevan käsillä ja puolet kamoistakin vielä pakkaamatta. Ei siis muutakuin kamat kassiin ja keula kohti Turkua. Tavi löytyi muuten minulle melko tuntemattmoasta kaupungista helposti ja ensivaikutelma oli hyvä. Vastassa oli puolittain tuttua porukkaa ja puolittain outoa, mutta pätevän ja fiksun oloista sakkia. Eiköhän tästä vielä reissu saada aikaan. Aiempaan kokemukseeni nojaten osasin hieman aavistellakin, että perjantaina ei kenelläkään ole kiire veteen, vaan enemmänkin aika kuluu nestetankkauksen ja sukellussuunnitelmien parissa. Tavin puitteet ovat varsin messevät mukavuudenhaluisemmallekin sukeltajalle. Ilta lähtikin mukavasti käyntiin sukellusaihesta DVD:tä katsoessa. Aamulla punkasta ylös kömmittyäni eivät olosuhteet varsinaisesti houkuttaneet sukeltamaan. Ulkona oli harmaan sateista ja kylmää. Kohteena oli "joku hylky" n. 15 metrin syvyydessä. Tällaisella reissulla ensimmäistä kertaa märkäpukusukeltajana olleena osasin kyllä hyvin pian arvostaa saunan ja lämpimän suihkun läheisyyttä. Innosta puhkuen siis veteen. Tämä nimenomainen hylky ei ollut varsinaisen vaikuttava näky. Oikeastaan kasa lautoja, jossa oli erotettavissa ehjähköt laidat. Oli kuitenkin hauska päästä veteen. Tällainen syvyys on vielä vapaasukeltajalle varsin mukava. Kunhan sai muutaman "lämppärin" alle, alkoivat sukellusajat kasvaa sen verran, että pohjalla viihtyi tarpeeksi kauan saadakseen kohtalaisen kuvan lautakasan hienouksista. Hyvin pian minulle muistui mieleen, miksi vapaasukeltaja arvostaa myös WC:n läheisyyttä reissulla, varsinkin kun aamiaisella tuli nautittua suhtkot runsaasti nestettä. Aikamme sukelleltuamme siirryimme taas laivan lämpöön odottamaan seuraavaa päivää. Sunnuntain kohde olikin jo paljon mielenkiintoisempi ja varsin mukavan näköinen ja osin ehjä puuhylky. Merenkäynti oli kiihtynyt melko rivakaksi. Ei nyt vielä mitenkään shokeeraavaa, mutta vaikeutti hieman rentoutumista pinnalla. Yritimme virittää vapaasukeltajille oman köyden (hylyssä oli valmiiksi poiju) hylyn viereen, mutta se ei oikein tahtonut ottaa tulta, vaan lähti jatkuvasti ajelehtimaan muualle. Hylyn syvimmät osat olivat n. 20 metrin syvyydessä ja ilokseni huomasin, että tällainenkin syvyys on vielä vapaasukeltajalle varsin tavoitettavissa, vaikkeivat sukellukset kovin pitkiä olekaan. Tuollaisessa syvyydessä ehtii keskitason vapaasukeltaja kuitenkin vielä vähän katsella ympärilleen, eikä tarvitse suoraan nousta henkeä haukkomaan. Yksi asia kävi pian selväksi, kun yhä enemmän ja enemmän sukeltajia kerääntyi valmiiksi hylkyyn kiinnitetyn poijun ympärille. Varsinkin tällaisessa merenkäynnissä ja näissä näkyvyyksissä, kunnollinen köysi on vapaasukeltajalle erittäin mieluinen apu. Vieläpä niin, että köysi on kireällä (löysää köyttä pitkin on ikävä tunne vetää itseään pintaan jos on ilmat vähissä :). Köyttä pitkin vetämällä laskeutuminen on huomattavasti rennompaa ja vähemmän kuluttavaa kuin uiminen, ja näin pohja-ajat saa paljon pitemmäksi. Toisekseen se antaa turvallisuuden tunteen sukeltajalle ja myös pinnalla odottavalle kaverille, kun tietää mistä sen pään pitäisi pulpahtaa pintaan. Olisimme toivoneet vielä pääsevämme ihan vain syvään veteen sukeltelemaan köyttä ylös ja alas (konsepti, jota tuntui olevan hieman vaikea myydä laitesukeltajille), mutta kelin puitteissa totesimme sen järjettömäksi, joten reissu oli osaltamme siinä. Mitä siis jäi käteen: Plussaa:
Miinusta:
Mitä kannattaa ottaa huomioon vastaisuudessa:
Kiitokset vielä kerran Tavin miehistölle hienosta reissusta. Uudestaankin voin tulla, jahka aika ja rahatilanne kohtaavat otollisesti. Simo Kurra
|
|
 |
|
