Perjantai 24.11.2006 Kameroiden ja varusteiden huoltoa sekä lorvimista
Ninan työpäivä ja mulla lorvauspäivä, tai siis pesin pyykkiä ja tiskasi, huolsin kameroita, järjestelin valokuvia ja etsin netistä tulevien retkien yöpymiskohteita ja ajoreittejä. Päivä sujui rattoisasti uusiin ääniin tutustuessa. Miksiköhän roska-auto ajoi katua kolmeen kertaan ja joka kerta “tyhjensi” samat kadun varteen parkkeeratut roskikset? Ensimmäinen kerta oli noin kuudelta aamulla, seuraava klo 13 ja kolmas klo 15? Liian vähän töitä? Tuntipalkalla? Varman päälle? Ohessa kuvia tyypillisestä (melkein tyhjästä) kaupunkitalosta, johon työssäkäyvällä keskiluokalla on varaa, tai ainakin melkein varaa. Näiden talojen arvo on reilut miljoona dollaria. Aika hurjaa... Talossa on neljä makkaria, kaksi kylppäriä, pieni pihantapainen ja autotalli kahdelle autolle.
Illalla “leivoimme” suklaapikkuleipiä viikonlopuksi. Jenkit on maailman laiskin kansa. Tai sitten me kaksi olemme :) . Tosin ruokamarketeista on vaikeaa löytää muuta kuin vähintään puolivalmisteita ja “lisää vain vesi”- tuotteet on muutenkin lykätty eturiviin. Ja työtätekevien ihmisten päivät ovat hirmuisen pitkiä, lyhyet illat ja viikonloput vietetään mieluummin perheen kanssa kuin keittiössä hellan ääressä. Ymmärrettävää, mutta tavallaan kauhean surullista. Hyviä pipareita niistä kuitenkin tuli. Maidon kanssa tietenkin.
