Keskiviikko 22.11.2006 Amerikkalainen “Tarjoustalo” KMart ei houkuttele toiste
Kaikkea on kokeiltava kerran, paitsi huumeita ja naapurin mummoa, kuuluu sanonta ja sitä ajatusta seuraten kruisailimme Amerikan ikoni KMartin pihaan. Tätä ennen käytimme auton huollossa, kun ohjaus oli alkanut pitää melkoista mekkalaa kurveissa käännyttäessä. Santa Anassa valtatie 5:n myötäisen kadun, Newport Roadin varrella on automekaanikkojen liikkeitä vieri vieressä; valitsemme niistä sokkona yhden ja päädymme kreikkalaisen Billin asiakkaiksi. Hän näkee heti mikä autossa on vialla, tekee nopean yleiskatsauksen, antaa hinta-arvion ja lupaa auton valmiiksi tunnissa. Olemme ylen kiitollisia ja istumme rotvallin reunalle odottamaan. Billin autoverstaassa pyörii nahkatukkainen mies West Coast Choppers -paita päällään ja kysyy meiltä hetken tutkailtuaan, olemmeko kenties poliiseja. Mies ei vaikuta mitenkään mielenvikaiselta tai vainoharhaiselta, joten kiittelemme hänen tarkkanäköisyyttään ja sanomme olevamme undercoverhommissa. Mies hymyilee ja hetken kuluttua kaivettuaan banaanin housunkauluksestaan ja kuorittuaan sen istahtaa pihalla seisovan taksin kuskinpukille ja ajaa pois.
Kun auto oli kunnossa, lasku hoidettu, Billin perhevalokuvat toimiston seinällä tutkailtu ja viimeisin lomamatkansa kotimaahan Kreikkaan perusteellisesti ruodittu palasimme takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan ja suuntasimme kohti Santa Anan autoliikkeistään kuuluisaa La Palma Avenueta ja siellä sijaitsevaa KMartia. Matkalla silmiin osui vihdoin eilisiltana nälkäisen peräänantamattomuudella etsitty, mutta löytämättä jäänyt Kentucky Fried Chicken -pikaruokaketju, jonka antimia piti päästä maistamaan ruuansulatuselinten kiivaiden pyyntöjen saattelemana. Maistuihan se; rasvalta, murokuorrutteelta ja vähän kanaltakin. Ruokajuoma vesi oli jäädä saamatta, kun selvästi hispaani, mutta sujuvaa amerikkaa puhuva kassapoika ei tahtonut millään ymmärtää Ninan kauniilla Oxfordin englannilla lausumaa sanaa “water”. Kanssa-asiakkaan auttamana asia vihdoin selvisi. Hetken kuluttua samainen asiakas tuli pöytäämme kertomaan, että poika arveli meidän olevan ranskalaisia turisteja. Survoimme kanaa suuhumme vauhdilla, jotta emme olisi räjähtäneet nauraa räkättämään...
Ruokakaupassa kotimatkalla päätimme tutustua vielä yhteen Ameriikan instituutioon: Ben & Jerry´s jäätelöön. Ben & Jerry's Homemade Inc. aloitti jäätelönmyynnin ja-valmistuksen entisellä huoltoasemalla Burlingtonissa, Vermontissa 1978. Yrityksen perustajat Ben Cohen ja Jerry Greenfield olivat paitsi nuoruudenystäviä, myös ajan hengen mukaisesti hippejä. Ben & Jerry's sai
alkunsa, kun kaverukset olivat suorittaneet 5 dollarin hintaisen kirjekurssin jäätelönvalmistuksesta. Valitsimme kylmäkaapista rohkeasti “Vermonty Python”-nimisen pönikän, jonka mauksi kuvaillaan “Coffee liqueur ice cream with a chocolate cookie crumb swirl & fudge cows”. Ja kuinka ollakkaan: purkista löytyy jäätelön ja keksinmurusten joukosta pieniä suklaalehmiä. Kotimaasta Ben & Jerry -herkkuja saa hyvinvarustetuista Valintataloista. Rikkokaa siis säästöpossunne, heittäkää rahanne vanhoille hipeille ja nauttikaa kunnon jäätelöstä. Salut, hyvää yötä ja huomiseen!
