Olohuoneemme ikkunassa on tällainen prisma. Se muistuttaa väreistä, jotka ovat viime päivinä lähes peittyneet Jokelan mustan alle.

Katselen prismaa ja sen lävitse siivilöityvää valoa. Värien näkeminen on pienestä kiinni!

Ymmärrän myös, että Jokelan uhrien omaiset eivät ehkä vielä pitkään aikaa pysty näkemään muuta kuin mustaa. Suru tarvitsee oman aikansa.