Ensimmäinen osa, Translucent, secret (Läpikuultava, salainen) esittelee sellon kautta konserton salaisen maailman, jota orkesteri värittää läpikuultavilla kamarimusiikillisilla kokoonpanoillaan. Toinen osa, On fire (Tulesta) on orkesterin ja sellon tulinen vuoropuhelu. Se on energistä ja jääräpäistä musiikkia, solisti ei anna milliäkään periksi, eikä millään onnistu puhumaan yht'aikaa orkesterin kanssa. Kolmas osa, Awakening (Herääminen) herättää osapuolet lopulta yhteen, suuriin yhteisiin eleisiin.
Neljäs osa, Eclipse (Pimennys) alkaa sellon nousevalla cis-d motiivilla, jonka orkesteri varjostaa pimentoon tummilla, hellillä pilvillään. Solisti tarjoaa toisenkin kerran motiivinsa, mutta varjo vain kasvaa, vasta kolmas kerta johtaa eteenpäin, viidenteen osaan, Heart of light (Valon sydän) ja matkalle valon sydämeen. Fis on lopulta se nuotti, joka kohoaa valon sydämeksi. Siihen pysähdytään useita kertoja ja se nostaa lopuksi sellon korkealle sfääreihin, täydelliseen kirkkauteen, tai pimeyteen.
Partituurin viimeisellä sivulla on sitaatti T.S. Eliotin runoelmasta The Waste Land - Autio maa:
"... I could not
Speak, and my eyes failed, I was neither
Living nor dead, and I knew nothing,
Looking into the heart of light, the silence."
"... minä en voinut
puhua ja näköni petti, minä en ollut
kuollut, en elävä, enkä tietänyt mistään,
katsoin vain valon sydämeen, hiljaisuuteen."
(suom. Lauri Viljanen)
© Anssi Karttunen 31.12.2006
Kaija Saariaho: Notes on light
for violoncello and orchestra
Boston Symphony Orchestra 125th Anniversary Commission
First performance 22nd February 2007 at Symphony Hall, Boston
Soloist: Anssi Karttunen, cello
Conductor: Jukka-Pekka Saraste
Orchestration: 4,2,3,2/4,0,0,0/Timp, 4 Perc,Hp, Cel, Pno/Strings
Duration: 25-28 min
Performances with Anssi Karttunen as soloist:
- Boston Symphony Orchestra / Jukka-Pekka Saraste 23,24,27.2.2007
- Finnish Radio Orchestra / John Storgårds 14.3.2007
- Polish National Orchestra / Reinbert de Leeuw 23.9.2007
- Swedish Radio Orchestra / Jukka-Pekka Saraste 12.10.2007
- Latvian National Symphony / Ernest Martínez-Izquierdo 1.11.2007
- Orquesta Sinfonica de Navarra / Ernest Martínez-Izquierdo 22-23.11.2007
- Orchestre de Paris / Christophe Eschenbach 13.3.2008
- Barcelona Symphony Orchestra / Ernest Martínez-Izquierdo 25-27.4.2008
- NDR Symphony Orchestra / Sylvain Cambreling 30.5.2008
- CBSO (Mostly Mozart-New York) / Susanna Mälkki 14.8.2008
- Concertgebouw Orchestra / Oliver Knussen 25-26.9.2008
- Danish Radio Orchestra / John Storgårds 13.11.2008
etc.
Backstage at the Boston Symphony Hall after the first performance
Anssi Karttunen: Notes on “Notes on Light”
Notes on light
I Translucent, secret
II On fire
III Awakening
IV Eclipse -
V Heart of light
At first sight Notes on light with its five movements might not seem like the average Cello Concerto. However, with a closer look one finds the elements that I like to think make a great concerto: 1. The relation of soloist and orchestra goes through many very different situations. 2. The soloist is given a chance to show many sides of his personality. 3. When the soloist has important things to say the orchestra gives it space and, on the other hand, the orchestra gets its moments to lift the music up into exuberant colours, often in surprising ways.
The solo cello is not only the hero of Notes on Light, it also has to fight for its rights, lead, collaborate with and sometimes submit to the orchestra. All this makes Notes on light a rich voyage that could well lead us into the very heart of light.
I see two intervals of a semitone as important mottos of the piece: The first is a slide down from f sharp to f natural which starts the piece and to which one returns from different paths along the Concerto. The second is a rising semitone from c sharp to d natural, which often interrupts the action changing the atmosphere. These two motives seem to be even stronger landmarks than any traditional melodic element. In the last movement the single note of f sharp proves to be the centre of the whole work. In fact, Saariaho seems to have invented a kind of melody that doesn’t so much sketch a contour of notes as a contour of colour.
Through the voice of the cello the first movement introduces the secret world of the piece, translucently coloured by small ensembles within the orchestra. The second movement opposes the soloist and the orchestra in a fiery dialogue. The music is energetic and obsessive, the soloist refusing to speak at the same time with the orchestra. The third movement finally awakens both into large, colourful gestures.
In the fourth movement the soloist offers his c sharp-d motive twice but both times the orchestra eclipses him gently with dark, slowly moving shadows of sound. With the third try he finally drives the shadows away and leads us to the fifth movement, embarking on a voyage towards light. Finally, the F sharp appears as the note that could be the heart of light, it seems to draw all the music to itself, finally lifting the cello high up to the spheres of absolute brightness, .. or total darkness.
On the last page of the score Saariaho includes a quote from T. S. Eliot’s poem The Waste Land:
"... I could not
Speak, and my eyes failed, I was neither
Living nor dead, and I knew nothing,
Looking into the heart of light, the silence."
Anssi Karttunen, Paris, 2008
Kaija Saariaho: Notes on Light / Mustiinpanoja valosta
I Translucent, secret - Läpikuultava, salainen
II On fire - Tulesta
III Awakening - Herääminen
IV Eclipse - Pimennys
V Heart of light - Valon sydän
Kaija Saariahon Muistiinpanoja valosta ei päällisin puolin näytä ihan miltä tahansa sellokonsertolta. Tarkemmin katsottuna siitä löytää pian kuitenkin suurelle konsertolle tarpeelliset ominaisuudet: Solistin ja orkesterin suhde käy läpi useita selkeästi erilaisia vaiheita; sello ei juutu yhteen rooliin vaan osoittaa koko monipuolisuutensa; kun solistilla on tähdellistä sanottavaa, orkesteri antaa sille tilaa ja toisaalta orkesteri saa tilaisuuksia yllättävilläkin tavoilla esitellä oman laajan väriskaalansa. Teoksesta muodostuu monivaiheinen matka, joka hyvinkin saattaa osoittaa tien valon sydämeen.
Konserton motoksi voi ajatella kahta puolisävelaskelta: fis-f alaspäinen glissando, joka lähettää musiikin liikkeelle ja johon palataan eri poluilta läpi koko teoksen. Cis-d nousevasta intervallista muodostuu solistin suuri arvoitus, kynnys, joka pysäyttää eikä päästä ohitseen. Nämä intervallit ovat teemojakin tärkeämpiä, mutta niitäkin keskeisemmäksi muodostuu yksi sävel: fis.
Saariaho: Notes on light